| LAURA WIDENIUS |

Vanhempien merkitys lapsen ja nuoren psykiatrisessa arviossa ja hoidossa.

Miksi vanhemmat toivotaan mukaan vastaanotolle, vaikka lapsi oireilee ja tarvitsee apua?
Miten voi vanhempana auttaa ja tukea, kun nuori voi huonosti?
Mitä tavoitteita vanhempien kanssa voidaan asettaa lapsen hoitoprosessiin liittyen?
Mikä vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä auttaa lasta/nuorta?

Vanhempien rooli onnistuneessa lapsen ja nuoren arvio- sekä hoitojaksossa on keskeinen. Kun lapsi oirehtii psyykkisesti, vanhempia tarvitaan monella eri tasolla. Konkreettisesti heitä tarvitaan järjestämään lapselle mahdollisuus tulla arvioon ja hoitoon ammattilaisen luo. Jotta oirehdintaa voitaisiin arvioida ja ymmärtää luotettavasti, on ammattilaisen hahmotettava koko lapsen kehityskaarta varhaisvaiheista alkaen ja toisaalta saatava riittävästi taustatietoja perheen historiasta, mahdollisista riskitekijöistä oirehdinnalle sekä lapsen voinnista, olemisesta ja toimintakyvystä arjen eri tilanteissa. Näiden taustatietojen kartoittamisessa vanhempien näkemys on tärkeää, jotta voidaan myös arvioida mikä lapsen voinnissa tai oireissa on ajan myötä ja arjen näkökulmasta muuttunut. Arviointi siis koostuu vastaanottokäynneillä tehtävän lapsen yksilöarvion lisäksi kokonaisuudesta, johon liittyy olennaisesti ymmärrys lapsen kokonaiskehityksestä sekä vanhempien ja perheen tilanteesta ja taustoista. Mikäli vanhemmat ovat eronneet, on kaikkien huoltajien näkemys, mukanaolo ja yhteistyö tärkeää, vaikka toinen vanhemmista saattaa olla enemmän lapsen tai nuoren arjessa läsnä.

Yhden perheenjäsenen psyykkinen oirehdinta vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkiin perheenjäseniin. Vuorovaikutus perheenjäsenten välillä voi muuttua oleellisestikin, ja joskus koko perheen tilanne voi kuormittua ja vuorovaikutustyyli muuttua merkittävästi perheenjäsenen oireillessa. Vastuu haastavan tilanteen muutoksesta ei koskaan voi jäädä yksin lapsen harteille. Saadessaan keinoja ja ymmärrystä oireilevan lapsen ja nuoren vanhemmuuteen, voivat myös olosuhteet hoidolle jatkua suotuisina ja myönteiset hoitotulokset kantavat arjessa. Jotta vanhemmat pystyvät tukemaan psykiatrisen työskentelyn toteutumista, heidän on tärkeää saada tietoa arviointi- ja hoitoprosessin eri vaiheista ja ilmiöistä joita niihin voi liittyä. Lapsen oma hoito voi aiheuttaa monenlaisia haastaviakin tunteita, eikä hoitokäynneille ole aina helppoa tai mukavaa lähteä. Joskus lapsi saattaa suorastaan vastustaa tai kieltäytyä hoitokäynneistä, jolloin haastavan vaiheen yli pääsemiseen tarvitaan erityisen paljon vanhempien ymmärrystä ja tukea. Haastavasta vaiheesta yli ponnistelu voi olla lapsen tilanteen edistymisen ja muutoksen kannalta kuitenkin oleellinen ja tarpeellinen käänne, vaikka se käytännössä aiheuttaakin haasteita kaikille lähiaikuisille ja toisinaan myös ammattilaisille. Vaikeuksista yli pääseminen voi olla merkityksellinen onnistumisen kokemus kaikille osapuolille.

Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön voidaan asettaa monenlaisia tavoitteita. Vanhempien on tärkeä ymmärtää lapsen oireilua ja sen taustoja, jotta he saavat asianmukaisia keinoja tukea lapsen kasvua ja kehitystä lapsen erityistarpeet huomioiden. Oikeanlainen, lasta tukeva reagointi oireiluun auttaa lasta arjen tilanteissa ja vuorovaikutushaasteissa. Oireilu voi olla lähiaikuisille monenlaisia tunteita herättävää, ja asettaa vanhempien jaksamisen koetukselle. Psyykkisesti oirehtivan lapsen haasteet näkyvät usein erityisesti lähipiirissä. Vanhempiin voi kohdistua paljon negatiivisia tunteita, haastavaa käytöstä ja vuorovaikutusta. Lapsen näkökulmaa oireilun taustalla voi olla hyvin vaikeaa tulkita ja ymmärtää, ja siihen tarvitaan ammattilaisen apua.

Kun lapsella on tunne-elämään liittyviä vaikeuksia ja oireita, asettaa se suuren haasteen kaikille vanhemmuuden tasoille, ensinnäkin käyttäytymisen tasolle eli siihen miten vanhempana toimii, miten reagoi lapsen toimintaan. Vanhemmuuden tunnetaso tarkoittaa sitä, mitä ja miten tunteita ilmaistaan ja jaetaan, ja psyykkisesti oirehtivan lapsen tai nuoren kohdalla tunnetasolla oirehdinnan tavoittaminen ja ymmärtäminen on erityisen tärkeää. Vanhemmuuden psykologinen taso on sitä, miten vuorovaikutusta ymmärretään, miten vanhempi kykenee näkemään ja ymmärtämään asiat lapsen näkökulmasta. Oireilevan lapsen ilmikäytöksen takana voi olla monenlaisia tunteita ja tarpeita, jotka voivat hämmentää. Lapsen käytöksen todellisten taustojen ymmärtäminen tuo kuitenkin lapsen ja vanhemman välille keskeistä ymmärrystä ja vanhemmalle keinoja sekä käytännön- että tunnetasolle.

Vanhemmuuden – ja siten myös koko perheen – voimavarojen lisääminen sekä psykologisella että konkreettisella tasolla ovatkin keskeisiä tavoitteita vanhempien kanssa työskennellessä. Vanhemmat ovat siis hyvin tärkeässä ja keskeisessä roolissa osana lapsen ja nuoren psykiatrista arviota ja hoitoa.

2018-09-15T08:39:49+00:00