Yleensä tutkimuksessa lääkärin vastaanotolla päästään riittävään diagnoosiin kuuntelemalla potilaan kertomus ihon oireilusta ja siitä mikä oireita pahentaa ja parantaa. Lisäksi lääkäri tutkii ihon kauttaaltaan: huomiota kiinnitetään mm. kuivan ihon sijaintiin keholla, mahdollisiin ihon paksuuntumisiin, punoituksiin ja raapimisjälkiin.

Tulehdusmerkkejä ovat mm. ihon vetistäminen/erittäminen, turvotus ja punoitus.
Hankalimmista iho -oireista voidaan ottaa myös koepala, mutta tämä on harvoin tarpeen kuivan ihon hoidossa. Yleensä hoitokokeilujen onnistumiset myös osaltaan vahvistavat diagnoosin paikkansapitävyyden.