| LAURA HAATAJA |

Tavalliset ihmisen henkisen hyvinvoinnin uhat voidaan jakaa kahteen ryhmään; stressiin ja kriiseihin. Tässä videoklipissä erittelen pari asiaa kriiseistä. Kriisiksi voi määritellä sellaisen elämäntilanteen, jossa tulevaisuuden näkymä on ahdistava, uhkaava, pelottava tai jotenkin hukassa. Kriisit voidaan jakaa kahteen ryhmään: ulkosyntyinen kriisi ja sisäsyntyinen kriisi.

Ulkosyntyisessä kriisissä tulevaisuuden näkymän romahduttaa äkillinen ulkoinen tapahtuma kuten esimerkiksi työn loppuminen, hylätyksi tuleminen ihmissuhteessa, sairastuminen tai pahimmillaan läheisen kuolema. Tällainen onnettomuus aiheuttaa sen, että aikaisempi ajatus omasta lähitulevaisuudesta ei toteudukaan suunnitellulla tavalla, tulevaisuuden näkymä on epämääräinen tai ihminen on suorastaan vailla tulevaisuuden näkymää. Esimerkiksi parisuhteen kariuduttua elämä muuttuu. On alettava elämään ilman entistä kumppania. Jokapäiväiset rutiinitkin muuttuvat. Se, millaiseksi elämä nyt muodostuu, on hämärän peitossa. Kriisin aiheuttaa tulevaisuuden näkymän aiheuttama uhka, pelko ja ahdistus. Tällaisessa tilanteessa ihminen usein kuvaa elävänsä vain päivän kerrallaan, jolloin tavoitteet ja päämäärät puuttuvat. Ulkoinen odottamaton tapahtuma on sen aiheuttanut.

Sisäsyntyisessä kriisissä ihminen ajautuu kriisiin ilman ulkoisesti havaittavaa aiheuttajaa. Tämäkin liittyy tulevaisuuden näkymään, perspektiiviin. Henkilöä ahdistaa, että elämä ei mene niin kuin toivoisi sen menevän. Elämä ei näytä toteuttavan niitä elämän toiveita, joita haluaisi. Useinkaan henkilö itse tai läheiset eivät pysty tunnistamaan, mistä on kyse. Ulkopuolisen silmin henkilön elämä näyttää olevan täysin kunnossa, mutta henkilöä itseään ahdistaa. Syy on se, mitä elämä näyttää pitkällä tähtäimellä tarjoavan tai jättävän tarjoamatta. Mutta tätä ei ole helppo tiedostaa. Tyypillisiä oireita ovat epämääräinen mielialan lasku, itkuisuus, haluttomuus, saamattomuus, unen häiriöt ja vaikkapa pala kurkussa -tunne. Usein henkilö on aivan ihmeissään, mistä tällaiset pelottavat tunnetilat tulevat, sillä mitään konkreettista syytä ei ole havaittavissa.

Kriiseissä tärkein hoitomuoto on puhuminen. Jos ihminen vain ajattelee ja miettii tilannettaan itsekseen, seurauksena on ajatuksen pätkiä sieltä ja täältä jolloin koko asiasta tulee kuin suuri epämääräinen ahdistava takkupallo. Kun ihmisellä on tilaisuus puhua tilanteestaan ääneen, hän joutuu muodostamaan asioista kokonaisia virkkeitä ja kertomusta. Kertoessaan tilannettaan hän samalla kuuntelee omaa puhettaan, mikä jäsentää hänen ajatuksiaan. Ajattelu on liian nopeaa ja abstraktia, jotta se jäsentäisi henkilön näkemystä tilanteestaan. Puhe on konkreettista ja se auttaa henkilöä tekemään johtopäätöksiä.

Kriisitilanteissa on tärkeää hakeutua keskustelemaan tilanteestaan. Keskustelu luotettavien läheisten kanssa usein auttaa, mutta ammattiauttaja kykenee todennäköisemmin näkemään kriisin taustalla olevat aiheuttajat ja auttamaan niiden käsittelyssä. Erityisesti sisäsyntyisessä kriisissä ammattiauttajalla on tietoa ja näkemystä auttaa henkilöä rakentamaan itselleen tavoiteltava ja toteutumiskelpoinen tulevaisuuden näkymä. Kriisit nimittäin laukeavat sillä, että henkilöllä on jälleen haluttu ja toteutumiskelpoinen tulevaisuuden näkymä, perspektiivi.

Kriisi

| LAURA HAATAJA | Tavalliset ihmisen henkisen hyvinvoinnin uhat voidaan [...]

Fair and equal chance

| LAURA HAATAJA | Fair and Equal Chance on rekisteröity [...]

  • miksi työterveyspsykologille

MIKSI TYÖTERVEYSPSYKOLOGILLE?

| LAURA HAATAJA | Työterveyspsykologi on erikoistunut työn psyykkisiin ja [...]

2018-06-04T20:48:17+00:00